MENU

Yksivuotiaat ovat niin mielettömän mielenkiintoisia, heillä kun on jo ne aivan omanlaiset ilmeensä, äänensä ja eleensä, mutta silti heissä on vielä ripaus sitä pienuutta ja vauvamaisuutta, joka muuttuu hiljalleen, kunnes jonain päivänä huomaa pienen vauvansa jo ihan todella näyttävän enemmän pieneltä ihmiseltä, kuin pyöreäposkiselta vauvalta.

Sillä halusimme tai emme, nämä pienet rakkaamme kasvavat, kasvavat ja kasvavat aivan koko ajan, vaikka välillä toivoisimme heidän pysyvän aina tällaisina ja joinain päivinä toivoisimme heidän olevan jo isoja ja osaavan itse pukea, syödä ja vaikka viihtyä hetken itsekseen (tekemässä ihan mitä vain, kunhan ei keskeyttäisi äidin kahvihetkeä juuri silloin, kun saa sen höyryävän kahvikupin eteensä). Mutta he ovat tällaisia vain hetken, kunnes räpäytät silmiä ja hän on kasvanut ja osaa jo vaikka mitä ja viihtyy sen kahvihetken ajan itsekseen. Silloin ehkä tajuaa, että aika todella menee eteenpäin ja pieni vauva on enää muisto vain.

Ah, yksivuotiaat. Ei enää vauva, mutta ei vielä osaava, itsenäinen lapsikaan. Vielä pieni, mutta niin iso. Niin rakas.

Heinäkuisessa helteisessä illassa pääsin tutustumaan tähän ihastuttavaan pieneen neitiin. Hänen äitinsä oli tehnyt itse upean kukkaseppeleen kuvausta varten ja kuinka suloinen se olikaan tämän pienen typyn yllä! Tässä kuvauksessa yhdistimme studio- ja miljöökuvauksen, jolloin galleriasta tuli ihanan monipuolinen ja pääsimme hyödyntämään upean ilta-auringon pehmeän valon.

Tässä ote tämän ihanuuden galleriasta, nauti <3

Comments
Add Your Comment

Tervetuloa blogiini!

Jaan blogissani ajatuksia äitiydestä, vanhemmuudesta ja valokuvauksesta sekä tämän kaiken yhdistämisestä. Kaikesta siitä, mikä inspiroi ja herättää tunteita.

CLOSE