MENU

Puoli vuotta. Kuusi kuukautta. 180 päivää.

Siinä ajassa tapahtuu niin paljon pienen vauvan elämässä, tuoreen perheen elämässä. Kun se pieni muutaman kilon mytty kannetaan kotiin sairaalalta, alkaa mitä upein ajanjakso siihen pieneen maailman rakkaimpaan vauvaan tutustuen. Puolessa vuodessa sen oman pienokaisen oppii tuntemaan niin läpikotaisin: mistä hän pitää, mikä saa pienen kehon hekottamaan naurusta, mikä taas saa pienen naaman niin ryttyyn jos jokin ei ole mieleistä.

Puolessa vuodessa hän tulee aivan korvaamattoman rakkaaksi ja yhteisiä muistoja on painunut sydämeen kasapäin.

Mä muistan täysin, miltä tuntui olla puolivuotiaan vauvan äiti. Se tuntui niin hyvältä. Kun hän alkoi olla jo oma hauska persoonansa, mutta kuitenkin ihan pieni vauva vielä (vaikka siihen mennessä hän toki tuntui jo niiiiin mielettömän isolta verrattuna siihen pieneen kolmikiloiseen myttyyn, joka tuotiin sairaalalta kotiin).

Puolivuotiaat ovat täydellisiä omine ilmeineen, ääntelyineen ja kiintymyksenosoituksineen. Vauvarullineen ja pienine sormineen. Ilonkiljahduksineen. Pienine käsineen, jotka tarraavat kiinni äidin hiuksista.

Ja mä rakastan, kuten jokaisessa kuvauksessa, luoda mitä täydellisin kehys vauvalle omien vanhempien myötä. Sillä mikä onkaan parempi paikka, kun se oma tuttu turvallinen syli. Paras paikka maailmassa.

Tässä pieni pala tämän iiiiiihanan pienen puolivuotiaan galleriasta. Mikä kunnia oli tavata hänet ja hänen upeat vanhempansa <3

Comments
Add Your Comment

Tervetuloa blogiini!

Jaan blogissani ajatuksia äitiydestä, vanhemmuudesta ja valokuvauksesta sekä tämän kaiken yhdistämisestä. Kaikesta siitä, mikä inspiroi ja herättää tunteita.

CLOSE